Askelia
Olin otettu kommentista, mutta hämmennyin sen autismia koskevasta sisällöstä — en siksi, että autismissa olisi minusta koskaan ollut mitään vikaa vaan siksi, etten ollut ajatellut mitenkään tietoisesti että nyt tässä kuvaan autistista hahmoa. Itselläni oli mielessä hahmoa rakentaessani pikemminkin sen pikkutarkka ja perfektionistinen luonne.
Kiitin kommentista ja vastasin, että en ole kirjolla, kiitos kysymästä, mutta tunnen kyllä autisteja ja olen opettanut heitä. Ehkäpä kyse on vain siitä että oma tarkkaileva luonteeni ja pitkään jatkunut teatteri- ja kirjoitusharrastus ovat opettaneet minua tulkitsemaan ihmisluonnetta tarkasti?
Olen pienestä saakka tiennyt että olen herkkä ja omiin maailmoihini vajoava. Jossain vaiheessa elämää elin pääasiallisesti itse luomissani maailmoissa. Ajattelin senkin kuuluvan vain luonteeseeni ilman sen kummempia lisäkysymyksiä. Eivätkös kaikki joskus unohdu omien kiinnostuksen kohteidensa pariin niin että unohtavat kokonaan syödä? Tai suojaa itseään elämän kolhuilta muuttamalla kokonaan asumaan Keski-Maahan tai Maamerelle?
Jossain vaiheessa huomasin, että eivät suinkaan, ja muutamat muutkin oivallukset johdattivat minut seuraavaksi Elaine Aronin Erityisherkkä ihminen -teoksen pariin. Löysin sieltä itseni sataprosenttisesti vaikka asia ärsyttikin minua suunnattomasti. HSP-teoriahan oli ohimenevä muoti, joka toisen kadullakulkijan itsellään "diagnosoima" ominaisuus. En minä sellaiseen porukkaan halunnut kuulua, minähän olen koko ikäni lähinnä halunnut hukkua massaan, en tuoda itseäni esiin saati hakemalla hakea tapoja olla ainutlaatuinen.
Aronin kirjassa kuitenkin oli niin paljon tuttua ja ihanaa, että suljin sen sanoman sydämeeni ja nautin hiljaisesti sen tuomasta uudenlaisesta vapauden tunteesta: hei, tässä maailmassa on joku muukin joka on kokenut jotain samaa, ehkä jopa ymmärtää mitä minun päässäni liikkuu!
Viimeinen silaus asialle oli terapeuttini suora kysymys: "Oletko koskaan ajatellut että sinussa voisi olla autismin kirjon piirteitä?" Ensireaktioni kysymykseen oli hämmennys, sen jälkeen riemu, ja terapiakäynnin päätteeksi halasin ja kiitin. Olin avoin vastauksille, koska minusta tuntui käsittämättömältä että uuvuin uudestaan ja uudestaan vaikka olin työssä jota rakastin ja tein kaiken mitä osasin jotta voisin hyvin. Tuntui siltä, että nyt on saattanut avautua viimeinkin ovi, jollaisen olemassaoloa olen toivonut jo pitkään. Ovi, jonka takaa löytäisin viimeinkin vastauksia joihinkin persoonaani, ja myös jaksamistani, koskeviin kysymyksiin jotka ovat tähän asti jääneet vaille vastauksia.
Kaksi viikkoa sitten kävin työterveyspsykologin juttusilla. Minua jännitti tolkuttomasti, vaikka olin jo jutellut terapeutin kanssa moneen otteeseen asiasta, tehnyt useammankin seulontatestin jotka ylittivät selvästi raja-arvot, täyttänyt elämänkaarikyselyn neuropsykiatrisia tutkimuksia varten ja kirjoittanut käteni kipeäksi erilaisia arkihuomioitani aiheesta. Ehdottomasti helpointa minun oli löytää *hyperfiksaation kohteita — se on ollut minulle aina kaikkein tutuin tapa innostua asioista — kun taas vaikeimmalta, ja kipeimmältä, käsitteeltä tuntui *maskaaminen.
Psykologikäynti sujui aika lailla eri tavoin kuin odotin etukäteen. Odotin kysymyspatteristoa koskien sitä, miksi ajattelen että olen kirjolla ja miksi haluan diagnoosin. Sen sijaan kävimme läpi työhistoriaani ja joitakin seikkoja koulunkäynnistäni, kuten sen, miten matikka sujui. Tulihan sekin kysymys, miksi ajattelen että olen autisti, esiin, mutta en ehtinyt mainita kuin muutamia mielestäni keskeisimpiä piirteitäni kun psykologi jo keskeytti ja lähti tavoittelemaan lääkäriä.
Nyt minulla on soittopyyntö hyvinvointialueeni mielenterveystoimistoon. Sieltä pitäisi kuulua elokuun alussa, kunhan psykiatri tulee takaisin kesälomilta. Siihen asti elelen kesää ja odottelen yrittäen tehdä muutakin kuin ajatella mitä jos-kysymyksiä ja surffailla asiaa käsittelevillä keskustelupalstoilla. Kuten esimerkiksi sitä, että enhän minä persoonana muutu siitä mitä olen tähän astikin ollut vain siksi että saatan saada uuden määritelmän kuvaamaan itseäni.
Paitsi että saatan hyvinkin muuttua. Toivottavasti rennompaan, vapautuneempaan ja ne kummallisemmatkin persoonani puolet hyväksyvään suuntaan.
~•~•~•~•~•~•~•~•~•~
* Hyperfiksaatio = Hallitsematon kiinnostus tai uppoutuminen päiviksi tai viikoiksi johonkin aiheeseen tai tekemiseen. Hyperfiksaatiossa ei halua tai kokee kuormittavaksi käyttää aikaa muuhun kuin hyperfiksaation kohteeseen. (Lähde: Neuromoninaiset, Neurovahvistava sanasto | neuromoninaiset.fi/sanasto)
* Maskaaminen on omien autististen piirteiden piilottamista "naamion" taakse muiden, lähinnä neurotyypillisten ihmisten seurassa. Se on myös tietynlaista roolin esittämistä ja muiden paikalla olijoiden käytökseen mukautumista ja siihen voi liittyä mm. muiden ihmisten mielipiteiden, ilmeiden, eleiden ja äänensävyjen imitointia ja sekä opeteltu että pakotettu katsekontakti. (Lähde: Nora Purtonen, Naisten autismi: miten tunnistaa piirteet "naamion" takaa. Opinnäytetyö, Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto, Sosiaalialan koulutus. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, 2023.)
Kommentit
Lähetä kommentti